Laihuushäiriön neuropsykologiset piirteet

Laihuushäiriö eli anoreksia nervosa on sairaus, jonka ydinoireet ovat itse aiheutettu liian alhainen paino sekä kehonkuvan vääristymä niin, että sairastunut kokee itsensä lihavaksi ja pelkää lihomista.  Anoreksiaa on pitkään pidetty lähinnä nuorten tyttöjen sairautena, joka liittyy haluun näyttää samalta kuin mallit lehtien kansissa tai muotinäytöksissä. Tämä näkemys on kuitenkin nykytiedon valossa vanhentunut. Anoreksiaan voivat sairastua yhtä lailla pojat, miehet ja aikuiset naisetkin, kuin nuoret tytöt. Anoreksia ei myöskään johdu mistään yksittäisestä syystä.

Mutta mistä anoreksia sitten johtuu?  Yksiselitteistä vastusta tähän kysymykseen ei varmasti ole. Yhden selitysmallin tarjoaa kuitenkin neuropsykologia: anoreksiaan liittyy erilaisia havainnointiin, ajattelutapoihin ja toimintamalleihin liittyviä piirteitä, jotka todennäköisesti altistavat sairastumiselle. Omassa tutkimuksessani tutkin sellaisia neuropsykologisia piirteitä, joiden on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu todennäköisesti liittyvän anoreksiaan.

aleksandr-ledogorov-310150-unsplash
Kuva: Unsplash

Tutkimukseni kohteena olevat neuropsykologiset piirteet:

Kognitiivinen joustamattomuus eli vaikeus muuttaa toiminta- ja ajattelutapaa näkyy monissa anoreksian piirteissä. Näitä ovat esimerkiksi saman toiminnan toistaminen silloinkin, kun se ei tuota enää haluttua lopputulosta. Anoreksiaan liittyy usein myös tarve rutiineihin. Tavallisia ovat erityisesti rituaalinomaiset syömistavat: sairastunut voi suostua syömään vain tietynlaiselta lautaselta, tiettyyn kellonaikaan tietyllä tavalla aseteltua ruokaa. Vaikeus muuttaa toiminta- ja ajattelutapoja liittyy myös pakko-oireisiin. Nämä ovatkin tavallinen lisäongelma anoreksiaa sairastavilla. Pakko-oireet yhdistetään myös huonompaan toipumisennusteeseen. Vaikeus muuttaa toiminta- ja ajattelutapoja voi myös hankaloittaa anoreksian hoitoa. Yhdessä tutkimuksessa on havaittu, että pitkään sairastaneiden on vaikeampi muuttaa toiminta- ja ajattelutapoja kuin lyhyemmän aikaa sairastaneilla. On mahdollista, että heidän sairautensa on pitkittynyt juuri tämän vuoksi.

Heikko sentraalinen koherenssi eli huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin näkyy myös monissa anoreksialle tyypillisissä piirteissä, kuten jumittumisena yksittäisen ruoka-aineen kalorisisältöön tilanteessa, jossa paino on hengenvaarallisen alhainen. Tyypillistä on myös, että huomio kiinnittyy oman kehon johonkin yksityiskohtaan. Jotkut voivat myös kiinnittää huomion tiettyihin numeroihin, kuten vaa’an lukemiin tai vyötärön ympärykseen. Lisäksi huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin voi vaikeuttaa sosiaalisissa tilanteissa toimimista. Voi olla, että sairastunut huomaa vain jonkin yksittäisen asian, mitä on sanottu, eikä kykene yhdistämään sitä kokonaistilanteeseen. Tällöin tilanteen tulkinta voi olla virheellinen. Heikko sentraalinen koherenssi voi vaikuttaa siis hyvin monenlaisiin anoreksiaan liittyviin piirteisiin ja hankaluuksiin.

Tunteiden tunnistamisessa kasvonilmeistä ja äänensävystä voi olla vaikeuksia. Tästä piirteestä on saatu hieman eriäviä tuloksia eri tutkimuksissa. Onkin mahdollista, että joillain anoreksiaa sairastavilla on haasteita tunteiden tunnistamisessa, ja toisilla taas ei. On myös mahdollista, että hankaluudet tunteiden tunnistamisessa ovat sen verran lieviä, että joissain tutkimuksissa erot anoreksiaa sairastavien ja terveiden välillä eivät ole tulleet esille. Tutkijat ovatkin osittain ristiriitaisista tuloksista huolimatta pääsääntöisesti sitä mieltä, että anoreksiaa sairastavilla on ainakin lieviä hankaluuksia tutineiden tunnistamisessa. Tunteiden tunnistamisen vaikeudet voivat arjessa aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Anoreksiaan sairastunut voi esimerkiksi tulkita kasvojen ilmeen tai äänensävyn vihaiseksi, vaikka kyse olisi vain väsymyksestä. Seurauksena voi olla turhia riitoja tai itsesyytöksiä. Tämä voi myös altistaa sosiaaliselle ahdistuneisuudelle, joka on tavallista anoreksiaan sairastuneilla. Sosiaalinen ahdistuneisuus voi vaikeuttaa myös toipumista, jos uusiin ihmisiin tutustuminen ja sosiaalisissa tilanteissa oleminen tuntuu hankalalta.

Tunteiden säätelyn vaikeudet voivat aiheuttaa ahdistusta sekä lisätä entisestään sosiaalisissa suhteissa olevia hankaluuksia. Tunteiden säätelyn vaikeudet voivat näkyä monin tavoin. Ne voivat ilmetä esimerkiksi niin, että omia tunteita on useimmiten vaikea näyttää muille ja välillä taas tunteet voivat tulla hyvinkin voimakkaina kiukunpurkauksina. Hankalat tunteet voivat myös tuntua kokonaisvaltaisilta ja niistä voi olla vaikeaa päästä yli. Voi olla myös vaikea nimetä, mikä tunnetila itsellä on. Yhdessä tutkimuksessa on myös havaittu, että jotkut sairastuneet käyttävät myös anoreksiaoireitaan keinona säädellä tunteita. Joillain tunteiden säätelyn hankaluudet nimittäin vähentyvät painon laskiessa. Omaa kehoa ja syömättömyyttä siis käytetään tunteiden säätelyssä muiden keinojen puuttuessa. Olisikin tärkeää, että sairastuneet oppisivat muunlaisia keinoja säädellä omia tunnereaktioitaan.

Anoreksiaa sairastavilla on havaittu olevan autismikirjonpiirteitä selvästi enemmän kuin terveillä. Näitä piirteitä on toistaiseksi tutkittu melko suppeilla menetelmillä, mutta ainakin yhdessä tutkimuksessa on todettu, että autismikirjon piirteet korreloivat anoreksian vakavuuden kanssa, sekä anoreksiaa sairastavien kokeman ahdistuneisuuden, masentuneisuuden ja sosiaalisissa tilanteissa olevien haasteiden kanssa. Erityisesti tytöillä ja naisilla autismi on myös alidiagnosoitu, ja onkin todennäköistä, että joillain anoreksiaa sairastavilla on myös autisminkirjon oireyhtymä.

Screen Shot 2018-01-11 at 20.33.17

Mistä nämä piirteet sitten johtuvat? Yksi selitys näille piirteille on perinnöllisyys. Anoreksia on selvästi perinnöllinen, ja monissa tutkimuksissa on havaittu, että monet näistä piirteistä esiintyvät myös anoreksiaa sairastavien sukulaisilla. Anoreksian perinnöllistä taustaa ei vielä tunnetta kunnolla, mutta yksi selitysvaihtoehto on, että nämä piirteet tai osa niistä ovat osa anoreksian endofenotyyppiä, eli ominaisuuksia, jotka ovat mitattavissa ja joiden kautta geenien vaikutus sairastumiseen välittyy.

Anoreksia on monitekijäinen sairaus. Neuropsykologia onkin vain yksi monista mahdollisista lähestymistavoista anoreksiaan. Ajattelen kuitenkin, että mitä paremmin näitä anoreksiaan liittyviä ajattelun, havainnoinnin ja toiminnan mekanismeja ymmärretään, sitä paremmin sairautta kyetään myös hoitamaan. Tämän vuoksi on tärkeää tehdä tutkimusta, etsiä uutta tietoa, lisätä ymmärrystä ja lopulta toivottavasti myös vaikuttaa siihen, mitä anoreksiasta ajatellaan ja miten sitä hoidetaan.

Lähdeviitteet:

Baron-Cohen, S., Jaffa, T., Auyeung, B., Allison, C. & Wheelwright, S. (2013). Do girls with anorexia nervosa have elevated autistic traits? Molecular Autism, 4, 24.

Brockmeyer, T., Holtforth, M. G., Bents, H., Kämmerer, A., Herzog, W. & Friederich, H-C. (2011). Starvation and emotion regulation in anorexia nervosa. Comprehensive Psychiatry,53, 496-501.

Espeset, E. M. S., Gulliksen, K. S., Nordbø, R. H. S., Skårderud, F. & Holte, A. (2012). The link between negative emotions and eating disorder behaviour in Patients with Anorexia Nervosa. European Eating Disorders Review, 20, 451-460.

Harrison, A., Sullivan, S., Tchanturia, K. & Treasure, J. (2009). Emotion recognition and regulation in Anorexia nervosa. Clinical Psychology and Psychotherapy, 16, 348-356.

Kanakam, N., Raoult, C:, Collier, D. & Treasure, J. (2013). Set shifting and centrals coherence as neurocognitive endophenotypes in eating disorders: A preliminary investigation in twins. The World Journal of Biological Psychiatry, 14, 464-475.

Kucharska-Pietura, K., Nikolaou, V. N., Masiak, M. & Treasure, J. (2004). The recognition of emotion in the faces and voice of anorexia nervosa. International Journal of Eating Disorders, 35, 42-47.

Lopez, C., Tchanturia, K., Stahl, D. & Treasure, J. (2009). Weak central coherence in eating disorders: A step towards looking for an endophenotype of eating disorders. Journal of Clinical and Experimental Neuropsychology, 31, 117-125.

Roberts, M. E., Tchanturia K. & Treasure, J. L. (2014). Exploring the neurocognitive signature of poor set-shifting in anorexia and bulimia nervosa. Journal of Psychiatric Research 44, 964-970.

Tenconi, E., Santonastaso, P., Degortes, D., Bosello, R., Titton, F., Mapelli, D. & Favaro, A. (2010). Set-shifting abilities, central coherence, and handedness in anorexia nervosa patients, their unaffected siblings and healthy controls: Exploring putative endophenotypes. The World Journal of Biological Psychiatry, 2010, 813–823.

Tchanturia, K., Adamson, J., Leppänen, J. & Westwood, H. (2017). Characteristics of autism spectrum disorder in anorexia nervosa: A naturalistic study in an inpatient treatment programme. Autism. doi: 10.1177/1362361317722431

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s