Epätyypillinen syömishäiriö – nimestään huolimatta tavallisin

Miksi epätyypillisin on tavallisin, miten tilanne tulee muuttumaan ja miksi aina puhutaan vain anoreksiasta?

Nimestään huolimatta epätyypillinen syömishäiriö on syömishäiriöistä tavallisin. Epätyypillinen syömishäiriö voi ilmetä monella eri tavalla: se voi olla kuten anoreksia, mutta paino ei ehkä ole laskenut niin alas kuin diagnoosikriteereissä määritellään. Voi myös olla, että kuukautiset tulevat normaalisti muista anoreksialle tyypillisistä oireista huolimatta. Epätyypillinen syömishäiriö voi myös olla bulimiatyyppistä oireilua, mutta oksentelua ei ole ehkä niin usein kuin bulimiassa. Se voi olla myös liiallista syömistä, mikä voi johtaa ylipainoon. Näiden ohella se voi tarkoittaa monella muullakin tavalla häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, joka haittaa arjen sujumista tai tuottaa kärsimystä, mutta joka ei täytä minkään tietyn häiriön kriteerejä. Epätyypillinen syömishäiriö voi siis tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita, ja tämä onkin yksi syy, miksi se on tavallisin syömishäiriö.

rawpixel-727607-unsplash.jpg
Kuva: Unsplash

Epätyypillinen syömishäiriö on siis oikeastaan mikä tahansa syömiseen liittyvä ongelma, joka ei täytä jonkun tietyn diagnoosin kriteerejä, mutta joka haittaa arkea. Diagnostisista kriteereistä puhuttaessa onkin tärkeää muistaa, että kriteerit ovat veteen piirrettyjä viivoja. Ne luovat keinotekoisia rajoja. Todellisuus ei usein noudata näitä rajoja. Mihin diagnooseja sitten tarvitaan? Diagnooseista on ainakin kaksi oleellista hyötyä.

  1. Tieteellinen tutkimus. Tutkimusta tehdessä asioita jaetaan yleensä ryhmiin, ja näitä ryhmiä verrataan keskenään. Jotta tulos olisi tieteellisesti luotettava, ryhmät on voitava määritellä tarkasti. Tähän määrittelyyn tarvitaan diagnooseja. Yksi tutkittava ryhmä voi olla anoreksiaa sairastavat ja toinen ryhmä terveet henkilöt, joihin potilaita verrataan. Tässä on myös syy, miksi epätyypillisistä syömishäiriöistä puhutaan vähän: koska tämä ryhmä pitää sisällään hyvin monilla eri tavoilla oireilevia, sitä ei voida määrittää tarkasti. Ja koska tieteellisessä tutkimuksessa asiat täytyy voida määritellä, epätyypillisen syömishäiriön tutkiminen on vaikeaa. Epätyypillisistä syömishäiriöistä ei siis tästä syystä ole kovin paljon tietoa. Tämän vuoksi usein puhutaan vain anoreksiasta tai bulimiasta.
  2. Tutkimukseen perustuvat hoitokäytännöt (Suomessa Käypä hoito –suositukset). Terveydenhuollossa annettu hoito perustuu tutkimukseen. Tutkimukset tehdään aina tietyistä diagnoosiryhmistä, joten tutkimukseen perustuva hoitokin on suunnattu tietyille diagnoosiryhmille. Sairastuneiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että se diagnoosikategoria, johon heidät määritellään, määrittää myös, millaista hoitoa he saavat. Useimmiten epätyypillistä syömishäiriötä sairastaviin kuitenkin sovelletaan samoja hoitomenetelmiä kuin anoreksiaa tai bulimiaa sairastaviin.

Anoreksian osalta tilanne on tällä hetkellä kiinnostava, koska diagnoosikriteerit ovat uudistumassa. Ensi vuonna Suomessa otetaan käyttöön uusi diagnoosiluokitus, ICD-11 (tällä hetkellä käytössä on ICD-10). Uusissa kriteereissä ei enää edellytetä kuukautisten puuttumista. Lisäksi anoreksian painoindeksiraja nousee. Tämän myötä iso osa tällä hetkellä epätyypillistä anoreksiaa sairastavista täyttääkin anoreksia kriteerit kokonaisuudessaan. Veteen piirrettyä viivaa siis siirretään aavistuksen verran. Sillä, mitä vaikutusta tällä on esimerkiksi hoitoon tai sairauden ennusteeseen, voimme toistaiseksi lähinnä arvailla. Todennäköisesti ennuste kuitenkin kokonaisuudessaan paranee, koska potilaiden määrä kasvaa, jolloin erityisen vakavaa anoreksiaa sairastavien osuus suhteessa pienenee. Mitään dramaattista muutosta asiaan tällä kuitenkaan tuskin on.

Anoreksiasta ja erityisesti painosta puhuttaessa haluan vielä muistuttaa, että paino ei määritä sairauden vakavuutta. Syömishäiriöitä sairastavat usein kokevat, että he ovat sairaudessaan ”parempia” mitä alhaisempi paino on. Paino ei kuitenkaan kerro suoraan mitään siitä, millainen sairastuneen psyykkinen tila on. Syömishäiriö aiheuttaa huomattavaa psyykkistä kärsimystä riippumatta painoindeksistä, ja jokainen syömishäiriötä sairastava tarvitsee ja ansaitsee yhtä lailla hyvää ja asiantuntevaa hoitoa.

Lähdeviitteet:

Micali, N. & Hebebrand, J. (2015). Anorexia nervosa through the looking glass of the draft ICD-11 diagnostic criteria: a disorder in transition. European Child & Adolescent Psychiatry, 24, 1149–1152. 

Mustelin, L., Silén, Y., Raevuori, A., Hoek, H., Kaprio, J. & Keski-Rahkonen, A. (2016)  The DSM-5 diagnostic criteria for anorexia nervosa may change its population prevalence and prognostic value. Journal of Psychiatric Research, 77, 85-91. 

 

One Reply to “Epätyypillinen syömishäiriö – nimestään huolimatta tavallisin”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s