Tulevaisuuden hoitomahdollisuuksia syömishäiriöihin

Tällä hetkellä syömishäiriöiden hoidoksi suositellaan ravitsemuskuntoutusta ja psykososiaalisia interventioita. Tulevaisuudessa voi olla toisin. Alla esitelty joitain mahdollisuuksia, jotka tulevaisuudessa mahdollisesti voidaan käyttää syömishäiriöiden hoidossa.

sparkler-677774_1920
Kuva: Pixabay

Kognitiivinen remediaatio. Kognitiivinen remediaation on uusien kognitiivisten taitojen opettelua. Käytetään muun muassa skitsofreniaan ja vaikeaan masennukseen. Kognitiivisesta remediaatiosta on jo tehty useita tutkimuksia laihuushäiriöpotilailla. Yhdessä tutkimuksessa aikuisilla pitkään sairastaneilla (yli 7 vuotta) kognitiivinen joustavuus parantui ja he myös kokivat tiedostavansa paremmin haasteensa sekä kokivat intervention hyvänä (Tchanturia ym., 2017). Toisaalta toisessa tutkimuksessa, jossa oli nuoria laihuushäiriöpotilaita, potilaat kokivat, että tarvitsisivat enemmän tukea opittujen taitojen soveltamiseen arjessa (Pretorius ym. 2012). Kolmannessa tutkimuksessa havaittiin, että yksilökuntoutus voi olla sopivampi kuin ryhmäkuntoutus. Yksilökuntoutuksessa olleilla laihuushäiriöpotilailla sentraalinen koherenssi parantui, kognitiivinen joustavuus lisääntyi ja hoitomotivaatio parani. Ryhmäkuntoutuksessa tapahtui myös taitojen kehittymistä mutta vähemmän ja lähes 10% keskeytti kuntoutuksen etuajassa (Harrison ym., 2018).

Neurofeedback-terapia. Neurofeedback-terapiassa harjoitellaan yksittäisiä taitoja, esimerkiksi ahdistuksen hallintaa tai rauhoittumista. Taitoja harjoitellessa päähän on kiinnitetty elektrodi, joka mittaa aivosähkökäyrää. Tietokoneen ruudulta näytetään jatkuvaa kuvaa, joka muuttuu aivosähkökäyrän mukaan. Jos harjoitellaan vaikkapa rentoutumista, niin kuvassa voi olla esimerkiksi meri, joka tyyntyy sitä mukaa mitä rentoutuneemmassa mielentilassa on. Välitön palaute auttaa hahmottamaan omaa tunnetilaa. Neurofeedback on käytössä laajasti esimerkiksi ADHD:n hoidossa. Neurofeedbackia on tutkittu laihuushäiriötä sairastavilla melko vähän. Yhdessä tutkimuksessa laihuushäiriöpotilailla tunteiden tunnistaminen parani ja syömiseen liittyvät ongelmat helpottivat neurofeedback-terapian avulla (Lackner ym., 2016).

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS). TMS:ssa annetaan magneetti-impulsseja, jotka vaikuttavat hermosolujen sähköiseen toimintaan. Impulssit annetaan kohdistetusti aivokuvantamisen avulla määritellylle alueelle. TMS:lla hoidetaan esimerkiksi kroonista kipua ja masennusta. Laihuushäiriön osalta on vain yksittäisiä tutkimuksia. Yhdessä tutkimuksessa, jossa oli 5 laihuushäiriötä sairastavaa osallistujina, saatiin hyviä tuloksia. Potilaiden syömishäiriöoireet vähenivät, ahdistus väheni ja mieliala koheni. Potilaat ja heidän vanhempansa raportoivat myös ajattelun ja toiminnan joustavuuden lisääntyneen (McClelland ym., 2016).

Oksitosiinisuihke. Oksitosiini on hormoni, joka vaikuttaa muun muassa sosiaaliseen havaitsemiseen. Oksitosiinia voidaan antaa nenäsuihkeena, jonka vaikutusaika on kuitenkin melko lyhyt. Oksitosiinisuihkeita on kokeiltu muun muassa autismin hoidossa mutta hieman vaihtelevin tuloksin. Laihuushäiriön osalta tulokset ovat myös ristiriitaisia.  Yhdessä tutkimuksessa annettiin oksitosiinia ja verrattiin laihuushäiriöpotilaiden suoriutumista tunteiden tunnistamisessa ennen ja jälkeen suihkeen. Oksitosiini ei vaikuttanut siihen, miten potilaat tunnistivat tunteita. (Leppänen ym., 2017). Toisessa tutkimuksessa oksitosiinisuihke lisäsi laihuushäiriöpotilaiden tarkkaavuutta tunteita ilmaisevia ilmeitä kohtaan (Kim ym., 2014)

Syväaivostimulaatio. Syväaivostimulaatio toteutetaan asentamalla leikkauksessa elektrodi aivoihin. Elektrodi antaa sähköimpulsseja haluttuun kohtaan. Syväaivostimulaatiolla hoidetaan muun muassa Parkinsonin tautia, epilepsiaa ja pako-oireista häiriötä, joihin se on tehokas hoito. Menetelmä on kuitenkin kajoava, joten se ei ole ensisijainen hoitovaihtoehto. Laihuushäiriön osalta on vain yksittäisiä tutkimuksia, mutta tulokset ovat lupaavia. Yhdessä tutkimuksessa potilaalle asennettiin syväaivostimulaatio ensisijaisesti pakko-oireisen häiriön vuoksi mutta liitännäissairautena ollut syömishäiriö helpottui myös huomattavasti hoidon seurauksena (McLaughlin ym., 2013). Toisessa tutkimuksessa oli osallistujina neljä laihuushäiriöpotilasta, joilla tavanomainen sairauden hoito oli epäonnistunut ja sairaudenkuva oli vakava (Wu ym., 2013). Syväaivostimulaation seurauksena kaikkien paino nousi normaaliksi ja liitännäisoireet vähenivät.

Tulevaisuudessa voi siis olla monenlaisia uusia menetelmiä apuna syömishäiriöiden hoidossa. Ennen näiden menetelmien käyttöönottoa tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tutkimusta. Mutta ehkä tulevaisuudessa pystytään hoitamaan myös heitä, jotka eivät ole toipuneet nykyisillä hoitomenetelmillä.

Lähteet:

Harrison, A., Stavri, P., Ormond, L., McEnemy, F., Akyol. D., Qureshi, A. & Al-Khairulla, H. (2018). Cognitive remediation therapy for adolescent inpatients with severe and complex anorexia nervosa: A treatment trial. European Eating Disorder Reviews, 26, 230-240.

Kim, Y.-R., Kim, C.-H., Park, J.H., Pyo, J. & Treasure, J. (2014). The Impact of Intranasal Oxytocin on Attention to Social Emotional Stimuli in Patients with Anorexia Nervosa: A Double Blind within-Subject Cross-over Experiment.  PLoS ONE 9, e90721.

Lackner, N., Unterrainer, H-F., Skiliris, D., Shaheen, S., Dunitz-Scheer, M, Wood, G., … & Neuper, C. (2016). EEG neurofeedback effects in the treatment of adolescent anorexia nervosa. Eating Disoeders, 24, 354-374.

Leppänen, J., Cardi, V., Ng, K.W., Paloyelis, Y., Stein, D., Tchanturia, K. & Treasure, J. (2017). Effects of Intranasal Oxytocin on the Interpretation and Expression of Emotions in Anorexia Nervosa. Journal of Neuroendocrinology, 29.

McClelland, J., Kekic, M., Campbell, I.C. & Schmidt, U. (2016). Repetitive Transcranial Magnetic Stimulation (rTMS) Treatment in Enduring Anorexia Nervosa: A Case Series. European Eating Disorder Reviews., 24, 157-163.

McLaughlin, N.C.R., Didie, E.R., Machado, A.G, Haber, S.N., Eskander, E.N., Greenberg, B.D. (2013). Improvements in Anorexia Symptoms After Deep Brain Stimulation for Intractable Obsessive-Compulsive Disorder. Biological Psychiatry, 73, 29-31.

Pretorius, N., Dimmer, M., Power, E., Eisler, I., Simic, M. Tchanturia, K. (2012). Evaluation of a Cognitive Remediation Therapy Group for Adolescents with Anorexia Nervosa: Pilot Study. European Eating Disorder Reviews.

Tchanturia, K., Davies, H. & Campbell, I.C. (2017). Cognitive remediation therapy for patients with anorexia nervosa: preliminary findings. Annals of General Psychiatry, 6, 14.

Wu, H., Dyck-Lippens, P.J., Santegoeds, R., van Kuyck, K., Gabriels, L., Lin, G., … & Nuttin, B. (2013). Deep-Brain Stimulation for Anorexia Nervosa. World Neurosurgery, 80.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s